Teksti: Heikki Puttonen
Nykyään lasten ja nuorten hyvinvointi on yhä suuremmassa vaarassa. Ylöjärvellä 35,5 % viidesluokkalaisista ja 37 % kahdeksasluokkalaisista on fyysiseltä toimintakyvyltään tasolla, joka voi olla haitallista heidän terveydelleen ja hyvinvoinnilleen. Lisäksi mielenterveysongelmat ja ilkivalta ovat kasvussa niin Ylöjärvellä kuin muuallakin Tampereen seudulla. Myös Ylöjärven hyvinvointikertomuksesta voidaan huomata, että lasten ja nuorten hyvinvointierot ovat kasvamassa paikallisesti.
Lapset ja nuoret viettävät yhä enemmän aikaa digitaalisilla laitteilla. Tilastokeskuksen mukaan 15–24-vuotiaat viettävät keskimäärin 5 tuntia ja 46 minuuttia päivässä näyttöjen äärellä, ja 10-14-vuotiaat noin 3 tuntia ja 50 minuuttia päivässä. Tämä lisääntynyt ruutuaika herättää huolta erityisesti lasten ja nuorten fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista. Liiallinen sosiaalisen median käyttö voi olla yhteydessä ahdistukseen ja masennukseen, mutta toisaalta se voi myös tarjota tukea ja yhteisöllisyyttä. Jos asiaa pohditaan liikkeen ja aktiivisuuden näkökulmasta tulos on selkeä, vaikka onkin kehitetty liikettä lisääviä sovelluksia esimerkiksi Pokemon Go, mutta se on vaan jäävuorenhuippu eikä poista sitä faktaa, että digilaitteet passivoivat meitä enemmän kuin aktivoivat.
On tärkeää löytää tasapaino digitaalisten laitteiden käytön ja muiden aktiviteettien, kuten liikunnan ja sosiaalisten kohtaamisten välillä. Kunnissa on taisteltava tätä yhteiskunnallista ongelmaa vastaan tarjoamalla lapsille ja nuorille innostavia harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia. Voimme vaikuttaa myös kaavoituksella ja liikuntapaikkojen rakentamisella. Missä on nuorten olohuone Ylöjärvellä? Voimmeko tehdä ulkoliikuntapaikoista sellaisia, joissa nuoret voivat viettää aikaa ilman valvontaa, liikkua ja nauttia yhdessäolosta? Voidaanko koulujen pihojen suunnittelussa ottaa huomioon nuoret ja heidän tarpeensa entistä vahvemmin?
Moniammatilliset toimet ja toimenpiteet hyvinvoinnin lisäämiseksi ja digitalisaation haittojen pysäyttämiseksi ovat välttämättömiä. Koulussa ja harrastuksissa opetellaan vastuullisia digitaitoja, ja vanhempien rooli on ohjata lapsia oikeaan suuntaan. Esimerkiksi Ylöjärven mallin digipelaamisen harrastukset, joissa on koulutetut peliohjaajat ja harrastus kestää tunnin, antavat työkaluja vanhemmille normalisoida pelaamiskulttuuria. Voisiko vanhempainyhdistykset kokeilla yhteisöllisyyden voimaa ja suositella huoltajille kännyköiden hankintaikää päiväkoti/koulu kohtaisesti? Lasten polarisoituminen ja eriarvoisuus on otettava huomioon. Resurssit on kohdennettava heikoimmassa asemassa oleviin lapsiin, missä niitä eniten tarvitaan.
Selkeät rajat ja vanhempien ohjaava rooli ovat avainasemassa, kun pyrimme luomaan tasapainoisen ja hyvinvoivan tulevaisuuden lapsillemme ja nuorillemme. Ohjaaminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vanhemmat asettavat selkeitä rajoja digilaitteiden käytölle ja tarjoavat vaihtoehtoisia aktiviteetteja. Esimerkiksi eräs entinen työkaverini kertoi, kuinka hänen työskennellessään kultasepänliikkeessä eräs perhe pyysi häntä laittamaan esille kaikki lastenkellot, jotta lapsi saisi valita haluamansa. Toinen perhe taas pyysi esille vain kellot, joissa on viisarit, jotta lapsi oppisi kellon. Tämä esimerkki havainnollistaa, kuinka vanhemmat voivat ohjata lapsiaan oppimaan ja kehittymään. Lapsilla ei välttämättä ole riittäviä itseohjautumistaitoja, vaan heitä tarvitsee ohjata ja kasvattaa oikeaan suuntaan. Yhteisillä toimilla ja vastuullisella ohjauksella voimme varmistaa, että lapsemme ja nuoremme kasvavat tasapainoisiksi ja hyvinvoiviksi aikuisiksi. Ja aikuisina saatamme itsekin löytää samalla jotain uusia ideoita ja innoituksen lähteitä oman kuntomme ja ajattelumme kehittämiseksi.
Heikki Puttonen Järjestö- ja vapaaehtoistyön koordinaattori, kuntavaaliehdokas (Sdp)